Atimoissa

Entisaikoina Kuusamossa oli sellainen tapa, että kaksi kertaa, tai vähintään kerran vuodessa lähdettiin kylästelemään sukulaisiin. Nämä kyläreissut olivat Atimoreissuja. Tavallisesti Atimoihin lähti vanhempi väki. Joku lapsista saattoi päästä äidin ja isän, tai mummun ja ukin matkaan.

Talvella atimoihin ajettiin hevosella. Useimmissa taloissa oli koristeellinen ajoreki, jossa reunat ja reen etuosassa kuskipukki. Reen pohjalle pantiin heiniä pehmikkeeksi, heinien päälle raanu tai talja, reen perään tyynyjä ja peitoksi velti (vällyt) ja raanu.

Kesäisin nämä matkat tehtiin joko soutamalla veneellä tai sitten kävelemällä kairan poikki. Matkat olivat yleensä pitkiä. Atimoissa viivyttiin kahdesta neljään päivää. Mukaan otettiin erikseen perilläpitovaatteet.

Yleensä atimotaloon lähetettiin sanaa, että milloin ollaan tulossa ja niin talonväki osasi varautua vieraitten tuloon. Atimovieraista pidettiin hyvää huolta. Vieraat nukkuivat peräkammarissa lakanavuoteissa. Aamukahvi tuotiin sänkyyn. Ateriat tarjottiin kammarissa, eikä talonväellä ollut asiaa vieraitten kanssa samaan pöytään.

Joskus näitä kyläreissuja nimitettiin juustonvajjeosreissuiksi. (juustonvaihetusreissut) Tämä johtuu seuraavasta seikasta: Atimoihin tulijat toivat tuliaisiksi atimotaloon leipäjuuston, mahdollisimman ison ja lisäksi rieskan tai leivän.

Atimotalon emäntä oli varautunut siihen, että hänellä oli antaa juusto kotiin viemisiksi.

Näin juustoja oli vaihdettu. 

Joskus vitsailtiin, että mahtoikohan kotiin lähteä sama juusto, joka atimotaloon oli tuotu.

Tuskin sentään!

- teksti Maija Alajuuma -