• Kuva 1
  • Kuva 2
  • Kuva 3
  • Kuva 4

 

Piirinpyöriäiset

Piirinpyörijäiset olivat entisaikoina nuorten huvitilaisuus, tansseja kevyempi. Tanssit edellyttivät soittopeliä, vähintäinkin gramofonia. Aina ei ollut mahdollisuutta saada sellaista. Silloin turvauduttiin lauluihin ja pantiin pystyyn piirinpyörijäiset.

Talvella nuoret saivat kokoontua joihinkin taloihin pyörimään piiriä – ei suinkaan kaikkiin. Kesällä pyörittiin piiriä esim. silloilla ja metsässä, jonne muodostui niin kutsuttu tanssikenttä.Se oli paljaaksi kulunut tasainen, pyöreä alue puiden ja sammalikon keskellä.

 

Piirinpyörijäisten kulku oli seuraavanlainen:
Ensiksi pojat tekivät yhteisen suuren piirin lauloivat ja pyörivät vaikkapa myötäpäivään.

kuva1

Toisen säkeistön alkaessa pojat hakivat parin tyttöjen joukosta. Sitten pyörintä jatkui pareittain välillä pyörimissuuntaa vaihtaen.
Kun laulu loppui, pojat saattoivat tytöt paikoilleen. Sen jälkeen oli vuorossa tyttöjen piiri, joka toteutettiin samalla tavalla kuin edellinen. Lauluja vaihdettiin ja pareja samoin. Loppuillasta saattoivat tutut laulut loppua ja kerrattiin jo laulettuja.

 

Piirilaulut ovat vanhaa suomalaista kansanlauluomaisuutta ja entisaikana oltiin innostuneita laulamaan.

Kuten huomataan, piirinpyörintä oli koreografialtaan kansantanhuja paljon yksinkertaisemmin toteutettu liikuntamuoto.

 

- teksti Maija Alajuuma -